Luonnolliset värijauheet,-joista teollisuudessa käytetään yleisesti nimitystä pigmentti-sisältävät elintarvikkeiden ainesosat-ovat peräisin kasveista, levistä tai muista kasvitieteellisistä lähteistä, ja ne antavat väriä luonnossa esiintyvien yhdisteiden kautta. Tyypillisiä raaka-aineita ovat hedelmät ja vihannekset, kuten punajuuri, porkkana ja paprika, mikrolevät, kuten spirulina, ja mauste{4}}peräiset lähteet, kuten kurkuma.
Sekä EU:n että Yhdysvaltojen markkinoilla nämä materiaalit sijoitetaan yleensä elintarvikkeiden ainesosiksi, joilla on väriominaisuuksia, eikä synteettisinä värilisäaineina. Tällä säädösluokittelulla on suoria vaikutuksia merkintäkielen, puhtaiden-etikettien väitteisiin ja muotoilustrategiaan. Tämän seurauksena luonnollisia värijauheita arvioivat yhä enemmän T&K-tiimien lisäksi myös elintarvike-, lisäravinne- ja kosmetiikkayritysten sääntely-, laatu- ja markkinointitoiminnot.
Pigmentin koostumus, käsittelytekniikka ja laadun johdonmukaisuus
Luonnollisten värijauheiden toiminnallinen suorituskyky määräytyy ensisijaisesti niiden hallitsevien pigmenttiluokkien -kuten karotenoidit, antosyaanit, klorofyllit tai fykosyaniinit-sekä raaka-aineen laadun ja käsittelytekniikan perusteella. Teollisuuden näkökulmasta käsittelyparametrit ovat yhtä kriittisiä kuin kasvitieteellinen lähde itse.
Kuivausmenetelmillä, kuten sumutuskuivauksella ja pakastekuivauksella, on merkittävä vaikutus värin lujuuteen, dispergoituvuuteen ja varastointistabiilisuuteen. Lisäksi hiukkaskoon hallinta, kantoainejärjestelmät ja kosteusvaatimukset vaikuttavat suoraan erän -to- sakeuteen ja jatkokäsittelyyn valmistuksen aikana. Toisin kuin synteettiset värit, luonnollisilla jauheilla on luontaista biologista vaihtelua, joten selkeästi määritellyt spesifikaatiot, validoidut analyyttiset menetelmät ja vankat laadunhallintajärjestelmät ovat välttämättömiä luotettavalle laajamittaiselle sovellukselle.
Sovelluksen suorituskyky ja formulaatioherkkyys
Luonnonvärisiä jauheita käytetään laajalti funktionaalisissa elintarvikkeissa, ravintolisissä, juomissa, kosmetiikassa ja tietyissä rehusovelluksissa -erityisesti kun kasvi--, hedelmä--- tai kasviperäinen-peräinen sijoittelu vaaditaan. Niiden suorituskyky riippuu kuitenkin suuresti koostumuksesta-, eikä niitä pidä käsitellä synteettisten väriaineiden suorina-yhteen-korvikkeena.
Tärkeimmät stressitekijät, kuten lämpökuormitus, pH-alue, valoaltistus, happi ja vesiaktiivisuus, voivat vaikuttaa merkittävästi värin ilmenemiseen ja säilymiseen. Esimerkiksi antosyaniini-pohjaiset jauheet toimivat hyvin matalassa-pH-järjestelmissä, kun taas klorofylli-- tai spirulina--pohjaiset värit vaativat suojaa lämmöltä ja valolta. Onnistunut käyttö riippuu siksi pigmentin kemian kohdistamisesta käsittelyolosuhteisiin ja säilyvyystavoitteisiin, sen sijaan, että valitaan pelkkä värin voimakkuus.
Varhaisen-vaiheen formulaatiokokeet ja realistinen stabiilisuustestaus ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta voidaan vähentää myöhäisvaiheen-reformuloinnin, kustannusten ylityksen ja suorituskykyongelmia skaalauksen-ja kaupallistamisen aikana.
